Vuoden paras aika miljöökuvien kannalta on käsillä. Vihreys, vehreys ja kukinta on ottaneet luonnon valtaansa ja antavat parastaan myös kuvaamista ajatellen. Koska Suomen kesää ei ole varsinaisesti pilattu pituudella, on tästä kauneudesta, lämmöstä ja valosta otettava kaikki irti nyt!

 

 

Kamerani edessä ei muulloinkaan tarvitse pönöttää tai erityisemmin poseerata ja etenkin luonnon helmassa otettuihin kuviin mielestäni sopii juurikin luonnollisuus. Perhekuvissa tärkeintä on, että kuvattavien toisilleen suunnatut aidot hymyt saadaan taltioitua, että se käsinkosketeltava yhteys perheenjäsenten välillä saadaan näkyväksi. Koska uskon täysin valokuvan voimauttavaan voimaan, on henkilökohtainen tavoitteeni aina tarjota kuvien myötä pieni, tai joskus suurikin, voimauttava kokemus.

Kun perheeseen kuuluu pikkutyyppejä, mennään kuvauksissa tietysti pitkälti heidän ehdoillaan. Usein kuulen vanhempien etukäteen jännittävän sitä, millä mielellä perheen pienin mahtaa kameran edessä olla – näin 10 vuoden kokemuksella voin kuitenkin vakuuttaa, että kikkoja saada pieni aarteenne hyvillä mielin mukaan kuvaukseen, löytyy hihastani useita. Kunhan alla on mahdollisimman hyvät unet ja masu on sopivasti täynnä, voitte tulla kuvaukseen rauhallisin mielin (ja varmuuden vuoksi pientä evästä mukana 🙂 ). Te saatte kuvauksissa keskittyä toisiinne – minä huolehdin kaikesta muusta.

 

 

Tämä pieni hurmuri vei sydämeni kauniissa metsäisessä Seurasaaressa. Muista hyvistä kuvauspaikoista Helsingissä voit lukea lisää edellisestä postauksestani.

Millaiset kuvat sinä perheestäsi haluaisit? Napattaisiinko teistä ihanat kuvat Suomen kauniissa kesässä? Kysy lisää tai varaa oma aikasi täältä!

Valolla, Mari