Koska mun päivät ovat tällä hetkellä niin työntäyteisiä, havahduin vähän myöhässä siihen, että viime viikolla vietettiin yrittäjän päivää. Jäin kuitenkin miettimään omaa yrittäjän taivaltani ja tuntemuksiani yrittäjyyteen liittyen.

 

 

Oman toiminimeni perustin jo opiskeluaikana, vuonna 2007. Toiminimi oli kätevä olla, kun keikkaa alkoi silloin tällöin tulla, mutta silloin ei todellakaan vielä puhuttu yrittäjyydestä mitään. Vasta vuoden 2012-2013 taitteessa erinäiset sivupolut kuljettuani päätin ryhtyä täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Tapasin mahtavan kollegan, jonka kanssa luotsasimme studiota Lauttasaaressa ja viime syksynä siirryin täysin omilleni Kaivopuistoon.

Yrittäjyyteen, ainakin yksinyrittäjyyteen, sisältyy monia ei-niin-kivoja puolia – yrittäjänä luovun mm. säännöllisestä palkasta, selkeistä lomista sekä kunnollisesta sosiaaliturvasta. Työt seuraavat helposti kellon ympäri mukana ja sairastuessa tilille ei kilahda senttiäkään, puhumattakaan olemattomasta eläkkeestä, joka kaukaisuudessa tuskin siintää ollenkaan – siitä huolimatta, että eläkeyhtiö ja verottaja vievät todella mojovat siivut jokaisesta laskuttamastani lantista.

 

 

Do what you love and you’ll never work a day in your life you’ll kinda work all the time.

 

Silti en vaihtaisi yrittäjyyttäni mihinkään. Vaikka yrittäjänä tulen varmasti tehneeksi reilusti enemmän töitä kuin kellokorttia leimaava työntekijä, saan pitkälti itse valita milloin ja missä työni teen. Vaikka pienyrittäjänä joudun päätyöni eli valokuvaamisen lisäksi tekemään myyjän, toimitusjohtajan, markkinointipäällikön, siivoojan, somistajan, tuotesuunnittelijan, roudarin, kirjanpitäjän, koodaajan ja sihteerin työt, saanpa myös kehittää itseäni kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Olen tottakai saanut matkan varrella paljon apua ja tukea ja saan edelleen mm. kirjanpitoon ja mainontaan apua mahtavilta yhteistyökumppaneilta sekä korvaamatonta henkistä tukea kotoa – näitä ilman en todellakaan pärjäisi! At the end of the day, kaikki langat ovat kuitenkin omissa käsissäni.

Nautin suuresti siitä, että voin joskus keskellä päivää lähteä lenkille tai taidemuseoon. En ehkä pysty pitämään viikkoa tai ainakaan kahta pidempää lomaa, mutta voin ottaa työt mukaan Lappiin tai voin lähteä tilaisuuden tullen reissuun keneltäkään lupaa kysymättä. Saan muokata arjestani hyvin pitkälti itseni näköistä ja arvojeni mukaista. Saan käyttää rajattomat määrät luovuutta – niin tietysti itse työssäni kuin myös kaikessa sen ympärillä.

 

 

”Entrepreneurship is about turning what excites you in life into capital, so that you can do more of it and move forward with it.”

(Richard Branson)

 

Kaikkein tärkeimpänä, saan oman yritykseni kautta tehdä merkitykselliseksi kokemaani työtä, tarjota juuri sellaista palvelua joka arvoihini parhaiten sopii. Viime viikolla eräältä perhekuvauskeikalta tullessani, totesin puolisolleni, että vaikka sohvalla köllöttelystä (mikä siis myös on yksi lempipuuhistani!) maksettaisiin saman verran kuin siitä, että saan tarjota ihmisille silminnähtävää iloa ja ikuisia muistoja kuvien muodossa, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen.

Kiitos siis sulle, joka ostat palveluita pienyrittäjiltä ja tuet sillä myös valtion kassaa ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa, mutta ennen kaikkea rohkeita ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet ottaa ison riskin tehdäkseen elämästään oman näköistään, elääkseen toteen unelmaansa ja tarjotakseen paloja unelmastaan muille. Ylpeänä saan lukea itseni yhdeksi heistä.

Kun lokakuussa tulee Kaivopuiston studioni ensimmäinen vuosi täyteen, on sitä mielestäni syytä vähän juhlistaa. Merkkaa siis jo lauantai 6.10. kalenteriisi ja saavu kilistämään kanssani – ovet ovat auki ja päivän aikana luvassa mm. pop up taidenäyttely, kuvausarvonta sekä yksi onnellinen yrittäjä toivottamassa tervetulleeksi.

 

Valolla, Mari

 

Kuvat Ali Kesanto

Support Your Local-paita hankittu Petit Saint Louis-liikkeestä